— Siinähän se, sanoi Jaakko Jaakonpoika.
— Kuluu niin kuin kuluu, lisäsi emäntä.
Heinonen havaitsi että kumpasenkin mieli meni alakuloiseksi.
— Hm, mumisi hän.
— Tässä on jo vähin — Jaakko Jaakonpoika katsahti ympärilleen olisiko tarpeettomia korvia kuulemassa — kaduttu, kun tuli myydyksi.
— Minä arvaan sen.
— Siinä vain raha miellytti.
— Niinkö?
— Sehän se … ja sittenkin taisi mennä halvalla. Mitä se Heinonen arvelee, jos ostais sen takaisin?
— Pihlajaniemenkö?