— Eikö luvannut tällä viikolla? kysyi Hermanni hieman korotetulla äänellä ja katsoi isäänsä yli kirjan.

— Eipä se, lupaili vasta siellä lähempänä Pääsiäistä.

Hermanni laski kirjan alas ja puhui puolikasvuisten poikain tutulla, syyttävällä sävyllä:

— Mutta mun kenkäni ovat niin huonot ja pienet ettei niillä näin kylmillä pääse mihinkään.

— Paikkaa pieksujas.

— Ei niillä sovi pyhinä mihinkään mennä.

— Pieksuilla minäkin kyläs käyn.

— Mitäs teistä!

— Jos vain mun esimerkkiäni seuraat, poikaparka, niin et tarvitse mailmas hävetä.

— Niin … aina te itsiänne vertaatte, muistutti Hermanni nurisevalla äänellä.