— Rippikouluvuotena.
Siihen eivät toiset sanoneet mitään ja tuvassa oltiin hetkinen vaiti.
Hermanni aikoi sytyttää kattolampun, kun hämärä alkoi jo voittaa.
— Mitäs siinä nyt vielä tulella, kielsi isä. Anna olla, kyllä täs nyt puhua nähdään ja äitiskin kohta tekee valkeata takkaan.
— Minä lukisin.
— Onhan täs ollut päivää, öljykin kuuluu taas kallistuneen. Eikä niiden sun kirjais vuoksi kannata ostoöljyä polttaa.
— Kun se Hermanniparka lukiskin Katikismusta ja Lastenraamattua, jotta ei aivan mene ketoon, kun keväällä pitää rippikouluun, jutteli äiti, nousten jäseniään oikoen askareilleen.
— Se oliskin eri asia, totesi isä.
— Kyllähän minä Katikismuksen osaan.
— Osaat niin kun osaat, mutta ymmärrätkö sinä sitä? kysyi isä.
— Eihän ymmärtämättömyys siitä parane vaikka kuinka lukis?