— Älä hulluttele! Eihän isäs nyt niin sydämmetön ole? Mitä lempoa hän niillä rahoilla tekee, jos niiden vuoksi täytyy ajaa lapsensa maantieltä leipäänsä hakemaan? Eihän isäs sellainen ole. Hänhän on oikein vanhankansan mies, joka pitää arvossa isiltä perittyjä tapoja?
Martti viipyi ennenkuin vastasi, jonkullainen arkuudentunne pidätti häntä tässä isää koskevassa keskustelussa. Mutta vihdoin tuli tunnustus:
— Isälle on kasvanut niin kamala rahanhimo.
Siihen vaiettiin vähäksi aikaa.
— Ota muualta maata, alotti Heinonen uudestaan.
— Kun se pitäis ottaa kokonaan velaksi, niin kuka sitä antaakaan, eikä se kannata.
Vihtori huomautti:
— Miks' ei se kannata. Panet vain sielus takaamaan kapitalistille 7 % korkoa siitä, että saat luvan tehdä työtä ja nähdä nälkää.
Aivan kuin ei olisi ollenkaan kuullut Vihtorin pilkkaa, jatkoi Martti omaa ajatustaan:
— Maata ei rohkene ottaa aivan kokonaan velaksi, eikä mulla ole yhtään rahaa.