— Totuuksia, vakaumuksia…
— Aivan totta!
— No sano nyt, hyvä mies, mitä *tutkimuksia* sinä olet tehnyt jumala-kysymyksessä, aviorauha-kysymyksessä, lapsikysymyksessä, maanviljelyskysymyksessä?..
Vihtori vastasi koomillisuutta lähentelevällä totisuudella:
— Minä olen, kuule Heinonen, ja kylläpä sinä sen tiedätkin, lukenut jokseenkin paljo ja verrannut havaintoihini.
— Ja muodostanut ennakkoluuloja?
— En minä usko mitään, jota en edes jotenkin ymmärrä.
— Mutta jo sekin on ennakkoluulo, vieläpä pahinta laatua, että sinä näin uskot.
— Kuinka?
— Se on vain vähän uudenaikaisempi kuin Ison Kreetan ennakkoluulo, mutta suku ja laji ovat samat.