Marttikin nauroi. Vihtori tunsi puhuneensa liikoja ja pyrki hämilleen.
Heinonen tahtoi käyttää tilaisuutta:
— Isolla Kreetalla oli haltiaisten valta kaikkena kaikessa, Kuuselan
Vihtorilla taas materian, — aivan samoin kuin koronkiskurilla.
Vihtori luimisteli sivuilleen ja alkoi etsiä tilapäistä pakoreikää:
— Sulla on vikkelämpi kieli.
— Mutta sulla on huonompi asia.
— Ei se niin ole, mutta…
Martti katsoi kelloa. Se lähenteli jo 1:tä.
He nousivat lähteäkseen.
— Tästä pitää vielä joskus jatkaa, sanoi Vihtori.
— Jatketaan vain.