— Hääh?
— Kun aina pitää kerjätä tarpeisiinsa vaikka kuinka talontöitä hosuis.
— Kerjätä! Enkö minä ostanut sulle polkupyöränkin viime keväänä vähin hyvin, enkö jo?
— Aina se polkupyörä on edes!
— Noo kun sinä et ole olevinas mitään saanut.
Nyt laukasi Martti:
— Antaisitte mulle maapalan, että sais koettaa … lempoako tässä polkupyörällä.
Isä loi nopean silmäyksen poikaan ja vastasi hiukan nolona:
— Maa-pa-lan. Siinä sinä sitte koettaisit… Mitä lapset!
Nyt tuli lisäksi se naurunkitkaus, joka Marttia loukkasi aina omituisella epämääräisyydellään.