Leikkien puristi Martti Liisan käsiranteista. Rajulla, reippaalla liikkeellä mursi tyttö kätensä vapaiksi ja tavotti nyt vuorostaan Martin käsiranteet.
— Älä…!
Martti todellakin väänteli nauraen tuskissaan.
Tyttö laski pojan kädet, pyörähti rajulla liikkeellä ympäri ja virkkoi:
— Kun ihmisellä oliskin muuta niin kuin voimaa!
— Kun meillä oliskin edes kymmenentuhatta markkaa rahaa, niin…
— Sepä, Martti. Mutta heitä turhat surut. Lähdetään Amerikkaan!
Hän asetti taas kätensä Martin käsien rinnalle.
— Jollei kahdella tällaisella käsiparilla…
Mutta nyt valtasi tytön liikutus ja hän rupesi nyyhkimään. Martti kävi lohduttamaan, pyyhkien Liisan esiliinankulmalla tämän silmiä, — mutta rupesi itse samalla sisäisen tunteen valtaamana nytkähtelemään. Poika otti tytön pään rinnalleen.