* * * * *
Bränfors oli taas tullut katsomaan joko talonkaupat tehdään.
— En minä vielä ole aikonut, kielsi Jaakko Jaakonpoika.
Vieras jutteli. Kun poikakin kuuluu Amerikkaan hommaavan, mitäs vanha mies enää sitten talolla tekee.
— Amerikkaan? Marttiko? kysyi Jaakko Jaakonpoika, otti paperossin pois suustaan ja tuijotti herraa silmiin.
Niin oli kerrottu. Kuka? No sitä puhuttiin.
— Kumma ettei isäntä tiedä itse.
Hänelle ei, muka, sanota, valitti Jaakko Jaakonpoika nololla, matalalla äänellä.
Mutta hän oli lukenut metsän, otti vieras puheeksi pääasian. Siellä oli paljo vajamittaisia puita, huomattavan paljo lahoja, vähä kelvollisia. Mutta uittoväylä on hyvä. Sen vuoksi voi hän maksaa hyvästi.
— Kaksikymmentäkahdeksantuhatta viisisataa.