— Vai mitä se Kananteri siitä ajattelee? jatkoi hän ääneen saarnaajalle puhuen.
— Niin mistä?
— Tässä vain ajattelen, kun ei tahdo enää saada lapsiaan ollenkaan tottelemaan.
— Jumalattomuus kasvaa.
— Eikö se sitä mahda olla… Vaikka eipä sillä, kyllä nämä meidän ovat totelleet näihin asti, mutta vanhin poika alkaa yllöötellä.
— Onko se sosialisti, vai?
— Ee-i se, minä luulen, mutta nuorisoseuralainen, siellä se…
Kananteri naurahti:
— Samaa maatahan ne ovat. Ei niissä jumalasta puhuta eikä vanhuksen kunnioittamisesta, ei.
— Jopa nämä niistä.