— En suinkaan minä jouda niitä korjaamaan ennen kuin ylihuomenna.
Ville kiroili.
— Mikä sua sitte nyt niin kovin kiirehtii?
— Kotimäen töitä nämä tässä ovat ja ne on luvattu huomisiltaan.
Ville alkoi uudestaan kiroilla.
— Ja sinäkin teet sellaisille ennen kuin tällaisille! Onko sen vietävän verenimijän raha parempaa vai mitä armoa sinä siltä odotat? Minä en sellaisille tekisi ollenkaan!
Ville vannoi sen päälle.
Suutarin kasvoille levisi hyväntahtoinen hymy, rauhallisesti hän selitteli:
— Armonosotuksien nälässäkö sinä sahayhtiön puutavaraa ajat?
— En, vaan sen tähden että nälkä pakottaa.