— Eihän Jumalalla ole määrättyjä rangaistusmuotoja. Mutta: te olette luultavasti hyvin syvästi rakastanut?
— Miestänikö?
— Niin: hyvin, hyvin syvästi?
Eliisan huuli vavahti. Hieman avuttomana katsoi hän pappiin. Suu yritti hymytä, mutta ei onnistunut.
— Onko miehenne saanut tuntea, että te rakastatte häntä?
Veri oli tipahtaa poskista, kun hän virkkoi:
— Minä en ole koskaan ollut kenenkään muiden kanssa missään suhteissa.
Sitte hän näytti miettivän. Ja aivan kuin totuus olisi pakottanut hänet vielä lisäämään:
— Minä en tiedä… minulla taitaa olla sellainen luonne…
Enempää ei hän voinut sanoa.