— Miksi ette? Mistä te tiedätte, mitä muotoja Jumala milloinkin haluaa käyttää?
— En tiedäkään. Mutta miksi Jumala antoi minulle miehen, joka juo itsensä juoppohulluksi?
Eliina oli suuttunut. Sieramet kohoilivat ja poskilihakset värisivät.
Hän jatkoi:
— Minä olin lapsi, ja Jumalan piti tietää että olin viaton! Miksi
Jumala laittoi minulle juopon miehen, joka sen lisäksi…?
Hän heitti ylpeästi päätään kuin taisteluun hyökkäävä naarasleijona. Tumma puna oli noussut poskille. Hän ei lopettanut. Asiahan oli julkinen. Hän tiesi, että Malakias oli laittanut tämän keskustelun pastorin kanssa.
Pastori Rapinen ei ollut odottanut näin tuimaa otetta. Hän oli tottunut juttelemaan vain naisten kanssa, jotka alistuvat. Tämä oli toista lajia. Hän mietti hetkisen ennenkuin jatkoi, alentuneella, muuttuneella äänellä:
— Kyllä minä ymmärrän teitä, mutta…
— Mitä Jumala tarkoittaa sillä, että hän antaa minun kärsiä rikoksesta jota en ole tehnyt? Sitä minä en ymmärrä.
— Syntiä ovat kaikki tehneet.
— Niin! Mutta miksi ei minua rangaista niistä joita ehkä olen tehnyt?
Miksi minulta viedään elämä?