Äiti meni.
— Älä vain anna sille enää sahaa, varoitti mennessään.
Uudelleen, totesi Malakias. Hän sieppasi pojan syliinsä.
— Me lähdemme katsomaan "Pojua".
— Pojua, Pojua! hoki poika käärien kätensä isän kaulaan.
IX.
— Me olemme kaikin syntisiä, sanoi pastori Rapinen ja tutki katseillaan Eliisaa, joka kahvitarjottimesta kiinni pitäen istui pöydän vieressä.
— Epäilemättä. Ja minä olen yksi suurimmista, mutta…
— Mutta?
— Mutta minä en voi uskoa, että Jumala olisi lähettänyt minulle rangaistuksen tässä muodossa.