* * * * *
Esa ja Heikkilän Ville lakkaavat seuraamasta. Katsovat toisiaan ja haastavat hiljaa, kasvoilla pelästynyt ilme.
Malakias tallustaa, jalat käyvät ristiin. Väliin yrittää laulahtaa.
Yhtäkkiä pysähtyy. Katsoo suoraan eteensä kuin kuullellen ja kysyen.
Hiljaa, pelästyneenä:
— Missä minä…?
Kädet menevät avuttomasti ristiin ja koko ruumis vapisee.
— Ii-iska! Ii-iska… isän poika.
Suu menee lasta mielistelevään hymyyn.
— Isän poika, jatkaa hän kuiskauksiaan, Astuu. Muistaa pullon. Juo, ähkäsee. Nostaa käsiään, huutaa tuskaisena:
— Ii-iskaaa!
Astahtaa, horjuu. Silmäin eteen ilmestyy jostain Eliisa, pysähtyy.