… Oliko hänen suunsa hymyssä?
Lääkäri laski katseensa, ravisti epämääräisesti päätään.
Silloin Eliisa pyörtyi.
Apuun rientäessään yritti lääkäri selittää ettei hän oikeastaan sitä tarkoittanut, mutta pyörtynyt oli tiedotonna, eikä kuullut mitään. Herrat alkoivat kantaa häntä tupaan.
Vanha Siimon seisoi edelleen äskeisessä paikassaan, suu älyttömästi ammollaan.
Iiska oli Eliisan pyörtyessä joutunut yksin. Kun äitiä kannettiin, taapusti lapsi pelästynein katsein jälessä ja rupesi portaissa hiljaa itkemään.