"Alanhan minä jo olla tuossa puoli välissä kuuttakymmentä".
"No on sulla päiviäkin, mutta pahoin se on kanssa jo parkittu tuo sun naamas".
Se ei ollut Tappuraisen mieleen.
"Noo, jopa … sinä oletkin pysynyt hyvänä".
"Minä olen niinkuin simpula vaikka olenkin jo kuudenkymmenen. Katso, ei ole ryppyjä poskilla". Rotevainen taputteli poskeansa.
"Ei siinä pahasti ole, saamaristi sinä ootkin säilynyt", tuumaili
Tappurainen kateellisesti katsellen toisen pullottavia poskia.
"Ei maar, mutta hyvästi nyt Juho. Kyllähän se taitaa meiltä jo jäädä se akan touhu. Vanhat ovat meille liika rumia ja nuoret lukevat mieluimmin ikävuosia kuin velkakirjoja". Toinen lähti ja Tappurainen jäi lukemaan "saamariansa", että mistä sinä sen tiedät mitä ne lukevat!… Meni sisään ja otti taas harmissaan ryypyn. Lähti sitten tyttöjä etsimään. Tarhan puolesta löysi Litun, mutta ei Miinaa. Matkan päässä seisoen kyseli Miinaa, oli niin aralla hengellä, ettei tohtinut likelle mennä. Sai kuulla, että se oli jonnekin kylään mennyt. Vai meni, ajatteli.
"Mihinkähän meni?" kysyi. Littu vastasi tuikeasti, ettei tiennyt.
Äijän kasvoilla kuvastui harmi. Hän astui likemmäksi Littua ja vääntäen suutansa teennäiseen hymyilyyn, kysyi kuiskuttaen: "Puhuiko se sulle mitään?"
"Puhui se… Johan minä sen tiesin!" Littu hyrskähti itkemään.