Senhän nyt siitäkin arvaa, kun niissä on muutamissa molempain nimikirjaimet!
Vanhempi on onnellisessa avioliitossa, nuorempi kihloissa. — —
"Kultakello", ääntää Hernström. Ääni oudosti vavahtaa. Vanhempi katsoo kädessään olevaa luetteloa, mutta silmät varastauvat väkisten rouvaan, joka irroittaa sitä rinnoiltaan.
— Jos olisin rikas, en seisoisi tässä! Hyvä Jumala, siihen jättäisin, se on katkeraa, hirveätä, ajattelee vanhempi.
"Rouva on hyvä ja antaa olla vaan päällä", sanoo nuorempi.
Mutta rouva laskee sen pöydälle sanaakaan sanomatta…
"Hopeakello … neljä … kultasormusta".
Pariskunta riisuu niitä päältään.
"Antakaa, antakaa olla", pyytää vanhempi. Nuoremmalla on kova kiire ulos.
Rouva laskee kultasormukset pöydälle, miehensä sormuksen rinnalle…