"Mihinkä sinä ne jätit?"
"Häh? tuota noin, noo … mistä sä oot ne saanut?"
"No tottahan sinä tiedät, mihinkä sinä kapineitas heittelet?"
"Tuota, tuota", panee Esko, "se nyt oli sellaista, tuota…"
Mikko rupeaa nauramaan ja selittää, mistä hän on ne saanut.
Jopa tulee siihen Eskon emäntäkin.
"Siinä se oli!" huutaa jo matkan päästä, kun isäntänsä kapineet näkee kotiin tulleiksi. "Mutta meidän isäntä olis nyt mielellään naapurin isännän housuissa, olis jo!" jatkoi vielä.
Eskon pistää oikein hartaasti vihaksi, kun akka ja naapurin Mikko molemmat hänelle nauravat, eikä hänen auta muuta kuin kuunnella ja päätä kynsiä. Eikä se olekaan, suomeksi sanoen, miehelle mitään leikkiä, kun kaksi raavasta ihmistä vastasilmiä nauraa. Mutta pään kynsimisestäkään ei lähde apua. Hämillään Esko tuijottelee pitkin nenänsä vartta, kun Mikko nousee rekeensä koirankurisesti kehuen ja lohdutellen että:
"Noo, miehelle sitä vahinko tulee ei vasikalle".
Mutta tämän erän perästä ei Esko enää laskenut leikkiä Mikon raittiudesta. Jopa kuuluvat naapurukset taas toisissaankin käyvän ja kehuvat välin olevan entistä paremmankin.