»Niin minäkin toivon, oikein sydämestäni. Mutta sanokaapa totuus, eikö teillä ollut tänne tullessanne huonoja ennakkotietoja minusta, eikö minua ollut teille kuvernöörin virastossa kuvattu riitelijä-lurjukseksi?»
Grönberg myönsi sen.
»Kas sitä, minä sen arvasin. Te olette katselleet minua karsain silmin aina viime kuukausiin.»
Sekin täytyi toisen myöntää.
»Niin! Mutta nyt te jo minuun kuitenkin luullakseni vähän luotattekin?»
»Paljonkin.»
»Herroilla kuvernöörin virastossa oli siis minusta teille eväitä.»
»Sen minä olen jo heille selvittänyt.»
»Vai niin. Ne tuskin sitä uskovat. Minä olen muuten kuullut, että kaikki talonpojat, jotka vain ovat maalaisvirkamiesten kanssa riidoissa, ovat virastossa hyvin huonossa maineessa.»
»Jaa … melkeinpä…»