»Minä en juuri kehumisia kärsi», virkkoi hän hymyillen, »mutta te olette pitänyt minua *huononakin* miehenä ja minä olen melkein näihin asti ollut siinä luulossa, että vieläkin pidätte…» Hän lopetti siihen. Janne otti tupakkatamineet taskustaan.
»Olet erehtynyt… Mutta pannaan piippuun tästä ja unohdetaan ne vanhat.
Liekö se herra jo noussut?»
Esa katsoi ikkunaan.
»Tuskinpa.»
»Onko se taas ollut juomingissa?»
»Aamuyöllä ne tulivat Kujanpäästä Kaleniuksen kanssa. Siellä se makaa
Kaleniuskin.»
»No eikö Grönberg jo pian parane ja pääse tulemaan kotiin?»
Esa selitti, että Grönberg oli jo viime viikolla ollut parempi, kun hän oli sen luona käynyt, mutta eipä sitä vielä ollut kuulunut takaisin. Hän odotteli kuitenkin jo joka päivä.
»Minä menen ne herättämään, ei mulla ole aikaa täällä odotella», sanoi
Janne ja lähti sisään.
Herra Stenfors oli palvelijainkin silmissä menettänyt siksi arvonsa, ettei piikakaan sanallakaan estänyt Hautalaista sisään astumasta nimismiehen huoneeseen. Kalenius lojui vuoteessa, mutta Stenfors oli jo noussut ylös ja pesi kasvojaan.