Mikko riemuitsi. Oltiin jo toista tuhatta yli siitä, minkä hän harmittelematta olisi saattanut talosta maksaa.
Antaa suoverin nyt maksaa! Opetetaan sitä!
Oltiin 5 950 markassa. Mikko ajatteli: Matti on nuori, ylpeä, ajattelematon. Jos minä uskallan vielä neljäkymmentä, panee Matti viisi ja *luulee*, että minä panen kuuteen tuhanteen…
Mikko luki hyvin selvästi:
»Viisituhatta, yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä!»
Nyt maksoi vaivan silmäillä Mikkoa, kun tämä katsoi Mattiin…
»Saa olla», sanoi Matti, ja suu meni hiukan hymyyn.
Mikko vaaleni, hän ei näkynyt oikein haluavan tajuta, mitä Matti tarkoitti.
»No lisää, lisää! Kuka nyt vähälle väsyy.»
»Ei penniäkään.»