Ihmiset alkoivat jo tajuta, jännitys löyhtyi, ja jotkut sanoivat:
»No sille talolle tuli hintaa.»
Mikolle tuli asiaa lähteä käymään kotona. Sitä paremmin oli tilaisuutta toisilla ihmetellä, miten taitavasti Matti oli Mikon kengittänyt.
Mikko ei saattanut olla kauan kotonakaan. Tultuaan takaisin ei hän kyennyt salaamaan sitä, että hänen oli harmi. Huutoihin ei hän puhunut enää mitään. Ei aikaakaan, kuiskasi hän Matin kahteen kynteen.
»Saat sen talon sillä, minkä sinä viimeksi lupasit», sanoi. Matti rupesi nauramaan:
»Pidä nyt, kun niin mielesi teki.»
Mikko kynsi päätänsä.
»Minä rikon.»
»No siitä ei tule mitään, sen saat uskoa! Älä uraja, mies kun mies.»
Matti löi Mikkoa hartioille kämmenellään ja lähti pois tämän jutuista.