»No noh, mutta ota nyt huomioosi, että jos sinä ilmaiset tämän, on minulla yhtä ja toista sinun päällesi ilmoitettavaa, joka ei tule sovitetuksi muualla kuin linnassa ja raippavitsoilla.»
Mikko pelästyi niin että kieli alkoi sammaltaa, kun hän koettaen ryhtiänsä säilyttää vastasi:
»Et sinä voi minun päälleni mitään todistaa.»
»Parempihan se sinulle niin olisi, mutta älä anna turhien luulojen pettää itseäsi. Ajattele kuka minä olen.»
Voitonriemuinen ilme ilmestyi Kaleniuksen koko olentoon. Koputtaen etusormellaan varoittavasti pöydän laitaan jatkoi hän:
»Näet nyt, Mikko, että sellaisten miesten kuin meidän on parasta olla sekaantumatta toistemme asioihin.»
Levottomuus, joka väreili Mikon jokaisessa kasvojen eleessä, huvitti
Kaleniusta, joka yhä varmistui.
»Lähdetkö sinä kertomaan asiasta Stenforsille?» piinasi Kalenius.
Mikko oli nähtävästi aivan sekaisin.
»Jos annat edes sata markkaa mulle, sitten kun saat rahat…»