Kalenius purskahti kaikuvaan nauruun.
»Sittenkö sinun omatuntosi olisi vaiti, kuule, sinun *omatuntosi*, joka sinut ajoi tänne?»
Mikon suu vetäysi vaistomaisesti noloon hymyyn ja sitten rupesi hän lähtemään pois sanoen:
»No, puhutaan hänestä toiste.»
»Ei sanaakaan enää ikänä! Kuulitko? Nyt paikalla se päätetään, menetkö sinä linnaan ja otat raippavitsoja 40 paria tuonne kapeaan selkääsi?»
»Ja teetkö sinä samoin?» hymyili Mikko.
Kalenius meni Mikon eteen ja kuiskutti silmät säteillen:
»Nuo paperit ovat vielä minun hallussani. Minä voin ne asiaksi tullen polttaa sen sijaan että lähettäisin ne Helsinkiin. Stenfors oli päissään eikä hän muista koko eilistä puuhaa. Ymmärrätkö sinä, Siikalahden Mikko? Ja jos sinua huvittaisi ottaa selvää siitä toisesta jutusta, niin…»
»Niin mitä?»
»Luuletko sinä, että minulle on kovin vaikeata kadota tältä paikkakunnalta?»