»Tpruu!… mitä helvettiä se kestikievari metsään ajaa ja … tpruu!»
Vennu nousi reestä, johon toinen, Mikolle tuntematon mies jäi istumaan. Molemmat olivat päissänsä. Vennulla oli päällään komea supiturkki, minkä kauluksen alta harmahtava paksu tukka pisti esiin ja teki miehen ulkomuodon omituisesti kunnianarvoisen näköiseksi. Kun hänen käytöksensä samalla oli niin raju, herätti ensi näkeminen omituisia, ristiriitaisia mielikuvia.
Mikko huusi vastaan kirkkaalla äänellään ja tutunomaisesti hymyillen:
»Annan tietä herroille.»
»Herroille!» Vennu oli ehtinyt jo Mikon ääreen.
»Tule pois!» käski Vennun toveri.
»Pidä sinä suus, iso roisto! Ota ryyppy kestikievari.» Vennu tarjosi
Mikolle pulloa, otettuaan ensin itse ryypyn.
»Sinä olet sellainen hienohousu!» muistutti Vennu Mikon ryypätessä ja silmistä välkkyi Vennun kaikkein kurillisin ilme.
Mikko koetti naureskella ja hyväksi tehdä.
»Saakurin kitupiikki!» Vennu tempasi kauluksesta hangelle Mikon, joka ähri ja mutisi.