»Ensiksikin minun poikani ei saa ikänä tulla Siikalahden Mikolle langoksi.»
»Mitä … eiväthän he mitkään langot siltä olisi enää, kun Siikalahden emäntä on kuollut?
»Vaikka. Mutta sinä tiedät, että minulla on velkaa Märkäselle. Minä en,
Jumal'auta…»
»Älä vanno!»
»Mä sanon: minä en Jumal' auta voi sitä nyt maksaa vuosikausiin, sillä nytkin tulee katovuosi kenties sellainen, jota ei ole nähtykään.»
Äänessä, millä se lausutiin, oli niin paljon katkeruutta, että emäntä ei heti uskaltanut vastata mitään.
»Jumala sen tietää», huokasi hän vihdoin.
»Jumala? Kyllä sen jo tietää talonpoikakin, että nyt katovuosi tulee.»
»Se on Jumalan, Kaikkivaltiaan neuvossa vielä, joka voi kääntää pahan hyväksi, pelon…»
»Koska sinä olet nähnyt Jumalan kasvattavan rukiita sellaisesta maasta, missä ei ole oraita, ja sellaisena suvena, joka alkaa juhannuksena?»