Mikko veti nyt povestaan pienen mytyn sokeritoppapaperia.
»Jahah! Joko alkaa tulla kirjoitusta?»
»Mikäs siinä on», sanoi Mikko nauraen. »Minä vaan tulin sulle näyttämään, minkälaisia nämä kirjaimet nyt ovat.» Hän levitti likaantuneen, ryppyisen paperin pöydälle.
Kastori nauroi:
»Mikä tuo on?»
»K se on, tiedänmä.»
»Ei, poikaparka, kirjoittamaan niin opita, kuin sinä luulit», sanoi
Kastori suurennellen.
»Noo, perhana, et sinäkään siihen päivässä ole oppinut. Mutta kyllä minä sen sulle sanon, että tulevana talvena minä jo kirjoitan.»
»Niinkö hyvin kuin minäkin?»
»Jos ei nyt niinkään, niin ainakin vähän huonommin. — Mutta katsele nyt sieltä tiskin alta mulle taas jotain paperia.»