Kastori raivosi ja haukkui kitupiikiksi; se oli Mikolle mieleen. Viimein otti Kastori salvumiehenkynänsä ja rupesi laskemaan nahkapalan sisäänostohintaa.
»Hmm … hmm … kaks'koggon kolm on kuus … nol'koggon noll' on nol' … yks'koggon yks' on … hmm … hm… No ota se kahdella kym…»
»Tuota», keskeytti Mikko tarkastellen nahkapalasta, »en huomannutkaan, kun tuolla oli noin paha haava… Sepä oli. En minä annakaan enää kuin 15 penniä, myö jos tahdot.»
Sanaa sanomatta sieppasi Kastori nahkapalan ja viskasi nurkkaan.
Nyt näyttiin todella oltavan suutuksissa kahden puolen. Mikko alkoi kävellä kamariin päin. Mutta siinä hän pyörähti ja kysyi:
»Niin tuota, ettäkö sinä osaat laskea senkin, kuinka monta ohranjyvää menee tynnyriin?»
»Hojaa!»
»Valehtelet.»
»Valheeksi sitä on moni muukin paksupää sanonut.»
Kastori alkoi sentään jo leppyä.