»Meinaatko panna hakemukseen?»
»Mikäs siinä auttaa, jollei… Ota ja maksa sinä se.»
»Noo, mistä ne rahat nyt temmataan.»
Jatkamatta enää keskustelua lähti Valee pois. Valkolainen jäi viimeiseksi nähtävästi kahden vaiheilla, puhuisiko vielä, vai jättäisikö sikseen. Luonto alkoi jo vähän nousta, sillä koko mies muutenkin inhotti, ja hän tarttui avaimeen lähteäkseen sanaa sanomatta. Mutta Klitsi, joka jostain syystä oli hyvin tyytymättömällä tuulella, muistutti:
»Maksatko sinä sen vai?…»
Valkolainen peräytyi päätä raapien.
»Kuule, sinun pitää odottaa sitä syksyyn … saatpa odottaa helpostikin. Älä nyt ole niin hävytön, kun ollaan vanhoja hyviä tuttuja, ja muutenkin…»
»Mitäs varten mun *pitää*? Hoo! Komiain seuraa sinäkin pidät etkä jaksa velkojasi maksaa… Saaturi!»
Siikalahden Mikon ääni rupesi kuulumaan loukosta:
»Minä olen aikonut tulla sinulle puhumaan, minäkin, että koettaisit saada maksetuksi minullekin sen välin. Tahtoo tässä rahan tarpeita olla niin että… Koeta nyt saada se tulevalla viikolla maksetuksi, Juho.»