"Antakaa nyt", ruikutti Ville.
"Olettekos nyt…!" Äiti löi pieksua lattiaan. "Kun isänne tulee, niin selkäänne saatte, ihan varmaan."
Isä tulikin juuri tupaan.
"Mistä nyt selkään luvataan?" hän kysyi.
"Mistä!" matki äiti, "viinaa nyt pitäisi olla sille kelvottomimmallekin!"
Isän tullessa ja äidin kantelemisen aikana, menivät poikain sormet suun puoleen, silmät kyräilivät tutkien, mitä isä asiasta mahtaisi ajatella.
"Jopa nyt sitten poikia oikein pyörryttää", sanoi isä matalalla passoäänellä, joka muuten tuntui olevan kovasti ankara. "Selkään!" lisäsi hän vielä.
Pojilla ei ollut uskallusta enään asiasta puhua. Sydämystyksissään istuivat he vähän aikaa penkillä vierekkäin. Lähtivät sitten ulos valittamaan, kun Ellua pidetään parempana kuin heitä.
* * * * *
Illan joutuessa rupesi kylässä poikain "tapanilla kulun" hedelmiä näkymään, joka näkemään sattui, mutta kuului kyllä sattumattomankin korviin, miten iloinen nuoriso vietti joulujuhlaa.