"Oletko kipeä?"
"En erittäin … päätäni vähä juumottaa."
"Vai vähä, sepä on ihme, ettei oikein aika kädestä … joutaisipa kolottaa", sanoi isäntä.
"Ei kolotakaan", vakuutti Jaska, "minä nousen pukemaan". Ja hän nousikin.
"Kuka sun sinne siankoppioon pani?" kysyi isä.
Jaskaa hävetti, ei se, että hän oli siankopissa ollut, mutta se, että hänet muut olivat sinne panneet. Ei tahtonut kehdata selvityksiin ruveta, sanoihan vihdoin hiljaa:
"Sanokoon Jussi, en minä muista."
Eikä Jussikaan olisi viitsinyt, mutta täytyihän sitä, kun isäntä pakotti.
"Tappelemaan ruvettiin", hän naurahdellen kertoi, "ja ne toiset ottivat ja panivat Jaskan sinne siankoppioon, kun ei muuten hellittänyt". Jussia nauratti kertoessaan. "Jaska oli silloin jo niin päissään että … enkä minäkään oikein muista kuinka se on sinne joutunut, olin itsekin silloin niin perusti pätkässä että… Voi turkanen kun sitä ryypättiinkin!"
"Oliko puheemme, kun kotoa lähditte, että sillä tavalla elää ja juoda?" kysyi isäntä.