"Mikä siellä nyt?" emäntä kurkisti sisään. Samassa rupesi siunaamaan.
Vasta piikain suusta pääsi:
"Jaska! … Jaskako?"
Tätä olentoa vanhemmat sanoivat siaksi, siksikin inholla.
Äiti itki. — —
Viimeinkin oli Jaska tupaan saatu, ryvettyneet vaatteet päältä riisuttu ja kasvot puhdistettu sekä laitettu sänkyyn makaamaan. —
Aamulla tuli Jussi kotiin naurahdellen ja Jaskaa kysellen. Tämä makasi ovisängyssä, kuuli Jussin kyselemisen ja ilmoitti itsensä rykäsemällä.
Vihaisena oli isäntä ollut ja synkeänä koko aamun … harmittanut oli Jaskan tähden. Mutta kun Jussikin nyt tuli kotiin, nähtävästi kovassa pohmelossa, silmät verisenä mulkoillen, jalat vetelästi laahustaen, niin isännältä sisällinen naurunhytkäys pääsi… Kaikki ne ovat yhdenlaisia, nuo kelvottomat!
"Kuinka siellä on oikein oltu?" hän kysyi, suu ankarassa supussa Jussia tarkastellen.
Jussin ei tehnyt mieli vastaamaan. Hämillänsä lattianrakoja katsellen vihdoin sanoi:
"Olihan siellä pientä välityystä." Meni Jaskan luo ja kuiskasi: