»Kukahan sitte, heh.»
Mattikin otti sananvuoron.
»Lähdin päivällislevolla kävelemään ja tulin tähän kun Martta nukkui.
Panin viereen maata ja nukuin minäkin.»
»En ole yhtään kuullut», sanoo Martta.
Matti muistaa hevosensa hänkin ja säpsähtää: jos senkin joku löytäisi.
»Täytyy mennä jo», sanoi ja lähti kiireesti. Martta alkoi juosta hevosensa luo hänkin ja jutella mennessään:
»Menen juottamaan mustan.»
Isäntäukko istuu, panee piipun ja rupee nauttivan näköisenä nojalleen äännellen:
»Olette te aika vekluksia, olette jo!… Mutta ruveta näiden kanssa riitelemään, niin pian ne niskaansa saa. Panee ennen narraamalla ja kehumalla ja katsoo perään, niin enempi sillä voittaa. — Anna sen hevosen syödä vielä!»
Viimeisen huusi hän Martalle, joka aikoi juotettuaan panna hevosen uudestaan valjaisiin.