»Että minä nyt jättäisin työpaikkani teidän leikkuunne vuoksi! Jopa sinä oikein, Matti… Leikatkoon koneella.»
»Saman minä sanon», yllytti Joel.
»No niin!» innostui Lintuneva, »ja vieläkin minä sanon, kylväköön sen verran kuin luulee jaksavansa itse leikata ja riihitä! Me muuraamme kiviä, sinä seiniin, minä katuun, juutas, — ja sitte voidaan kaikin hyvin.»
Mökissä syntyi aika riemu, nauru ja melu. Miehet työntäysivät ulos portaille nauttimaan kauniista illasta. Lintunevan vallaton ilo oli yhä kohoamassa. Käsiä heiluttaen hän huusi että mäki kaikui:
»Kun ihmisen on oikein hyvä olla, niin se on tällainen!… On työtä, saa palkkaa ja tulee toimeen —. hih hei! — ja mökki päällä.»
Vaimo tuli jälessä ja suhditti:
»Tuki suus, rehvana. — Jumalatonta kuinka veti itsensä.»
Mutta vaimokaan ei jaksanut olla nauramatta Lintunevan repäisevälle ilolle.
XVI.
Matti oli viipynyt leikkuuväen tilausmatkalla niin kauan, että isäntä sai häntä tavata vasta aamulla. Se oli sunnuntai-aamu.