»Älä piru…», murisi Ella.
»Mitä?» Esa hypähti yhtäkkiä takaisin Ellan eteen, silmät välähtivät, nyrkit sojahtivat ja hän näytti niin kiihottuneelta tuon yhden sanan johdosta, että nähtävästi ei olisi tarvittu muuta kuin napsaus, niin olisi jo ollut ystävänsä kurkkutorven kimpussa.
»Kaa, älähän nyt…»
»Koetetaanko paikalla?»
»Niin, aina sinä olet niin kamala.»
»Kamala! Mutta mitäs sinä sitten?»
»Lähdetään nyt, emme suinkaan me tässä rupea riitelemään.»
Esakin jo alkoi malttaa mieltään ja lähti Ellan perään kävelemään.
»No en minä riidellä tahdo … enkä paljon pane väliksi vaikka riidelläänkin. Tietäähän sen ainakin puoli maailmaa, etten minä pane vastaan muuta kuin mahdottomia.»
Ella, jolla ei ollut halua riidellä Esan kanssa ja varsinkaan ei tänään, etääntyi hänestä enempää jankuttamatta ja meni hevosensa luokse.