»Tulevat kaikki niin rikkaiksi kuin Kaaperikin», nauroi eräs, näköjään joku isäntämies. Kaaperi oli, näet, talostaan juomisen kautta hävinnyt.
»Katso vain, ettei sunkin talossas pian ole mäntä katolla.»
»Noo, sittehän rikastun niin kuin sinäkin, niin etten enää pääse köyhtymäänkään.»
Poikia ja muita miehiä nauratti kovin ja se pisti Kaaperin vihaksi.
»Älkää nyt, sen tuhannen elävät, kaikin yhden suuhun lentäkö! Nuo kakaratkin. Otan pian sääristä ja lyön seinään, ettei jää kuin märkä…»
»Lyö, lyö! tule koettamaan! Koetetaan!»
Pojat ryntäsivät kilvan miestä kohti, Kaapo etumaisena, kerskaten ja kiljuen. Mies, ollen hämillään, ei ollut tietävinään, juttelihan vain:
»Tuollaisia naskaleita tarvitsisi kuin … sääristä ottaa, niin yhdellä apajalla lois tusinan seinänvaroksiin, niin että sieltä sais tikulla rapailla.»
Pojat kiljuivat ja ärhentelivät yhä, pakkausivat jo hihoistakin nykimään. Suuremmat miehet nauroivat.
»Kaaperi, petoako noiden annat nenäsi katolla kävellä, anna kuonoon.»