Siukku jätti heidät kolmisin nuuskaamaan ja pujahti ulos. Hän löysi
Vennun ulkopihalta.
»Aiotko sinä…?» kysyi Vennu ja huulilla väreili omituinen, punnitseva hymyily.
»Aion.» Siukku ärjäisi tuon pidätetyllä äänellä vilkaisten samalla ympärilleen.
»Ei täällä ole ketään», sanoi Vennu, arvaten Siukun ajatuksen, mutta vakuudeksi katsellen itsekin ympärilleen. »No, jos se maksaa vaivan», jatkoi hän ajatuksissaan.
»Vähintäin sata ruplaa. Sillä on paidassa sydämen kohdalla tasku ja siellä se sen säilyttää.»
»Varmaanko sata ruplaa?»
»Niin.» Ja Siukku kertoi mistä hän oli sen saanut tietää.
»Hm… Perkele…»
»Mitä?»
»Se on melkein liian vähän, jos…»