»Mutta piru olkoon, sinä puhut totta!»
Päätä vääntäen jatkoi Vennu:
»Se Esa meidän pitää saada pois joukostamme, se on hullu.»
»Niin, se on totta, hän on vähän omituinen. Ensiksi niin kopea ja kiukkuinen, tahtoo aina herrana joukossa olla ja sitten…» —
»Mitä sitten?»
»Sitä, että hänelle ei sovi näistä tällaisista asioista mitään puhua. On olevinansa niin kovin rehti.»
»Sepä juuri, hänet täytyy saada pois! Minä haen ne mustat huivit sinulle.»
Vennu lähti ulos ja kuului porstuassa koplailevan ylikertaan. Vähän ajan kuluttua hän palasi sieltä palava talikynttilä kädessä, jonka heti sisäänpäästyään sammutti.
»Tuos' on huivit. Onko sulla piippu, tuos' on tupakkaa», sanoi Vennu ja tarjosi massiansa.
»Menen vielä siihen Esaan», sanoi Siukku piippua täyttäessään. »Sitten pian, kun me olimme siellä Karhussa, kuuluu Esa käyneen Järvelässä.»