»Se valehtelee sulle aivan», tuli muori vaarille sanomaan sivumennen.
»Häh? Koska min' oon valehdellut, lempoo?» sanoi vaari. »Vaikka mä sen itse sanon, niin en minä ole ikänä varastanut enkä valehdellut, mutta ihmiset komppuneeraavat ja valehtelevat sellaisia.»
»Kyllä sitä aina vähän kuitenkin tulee valehdelluksi», kiljui Siukku.
»Noo, mutta ei sitä hätävaletta kiellä Jumalakaan.» Ukko nauraa hörähti.
»Hou!» virkahti ovesta päänsä sisään pistäen Iikan Antti.
»Ahah? Noo?»
»Tuleeko pata?»
Tuvassa olijat kavahtivat liikkeelle. Karhun Esa pisti muorin käteen suoloista ja leivästä määrätyn hinnan. Siukku otti padan ja lähti ulos laulellen:
»Kolmen kannun kattilalla se kultani kahvin keitti,
Kun se mulle hyvästeli ja erokirjan heitti.»
Toverukset oikaisivat mökin viereiseen männikköön Siukun osoittamaa tietä. Antti oli jo saanut tarpeensa uuhen kantamisesta, joten se nyt vuorostaan joutui Ellan hartioille, joka kiroillen ja meluten kahnusteli toisten perässä tuon tuostakin kompastuen. Saavuttiin vihdoin pienelle sievälle aukealle männikössä ja päätettiin asettua siihen.