»Tämäpä nyt kyytiä on, sanoi noitavainaa, kun härkä ojahan vei.»
Pihaan tultua yritti Jassu takapuolille menemään, kehui sinne asiaa olevan. Mutta silloin Esa tempaisi hänet vyötäisistä ja nosti rattaille.
»Et sinä karkaa, rajasuutari!»
»Skuu-maakkari mestari, herrain saapassuutari.»
»Pikinytky!»
Esa oli tällävälin kömpinyt hänkin rattaille. Antoi nyt suitsenperiä hevoselle, joka vaikka väsyneeltä näyttikin, lähti laukkaamaan ulos rapaisesta pihasta.
Vennu oli, kädet housuntaskuissa, katsellut porstuan ovelta toisten lähtöä.
»Niitä häitä on hauska nähdä!» virkahti hän omituisesti hymyillen. »Tuo mies», jatkoi hän päätä vääntäen, »juoksee paulaan kuin jäniksenpoika.»
* * * * *
Koko matkan kyseli Sakarin Jassu silloin tällöin mihin nyt ajetaan.
Mutta Esa ei tehnyt selvää, juonitellen vain kierteli ja ajoi, kunnes
vihdoin käänsi Rekipellon pihaan. Hänessä nähtävästi eli pelko, että
Jassu karkaisi, eikä hänellä sitten olisi ilvekumppania. Nytkin hän piti
Jassua tarkalla silmällä, kun käski tämän hevosta kiinni sitomaan.