Vennu tarkasteli Esaa, jonka koko kasvoille äkkiä nousi kamala ilme.
»Älä pistele, mies», hän virkkoi jyrkästi.
»Pistele?» Vennu nauroi kovaa ja heleästi. »Minuakin on kenkkäriksi kutsuttu.»
»No Jassu, hyppele ryssää!» käski Esa taas kääntyen Jassuun.
Mutta Jassua unetti.
»Hoi mies! nyt lähdetään. — Koska ne häät ovat?» kysyi hän ikäänkuin sivumennen.
»Ylihuomenna.»
»Rajasuutari, pikinytky! Lähde mukaan. Aivanpa sinä oot sikana. Näin sikoja vedetään.»
Esa tarttui Sakarin Jassun kaulukseen ja veti häntä pitkänään perässään.
Jassu ei vastustellut, kitisi vain kurillisesti: