»Nuijaa?» kyseli poika levollisesti ja kääntyi vielä suulleen makaamaan.
»Nuijaa, kokkarenuijaa. Mene nyt lattialle joutuin, taikka… No älkää nyt muori, se tulee jo tämä Juho-poika.»
Piika ja muori rupesivat naureskelemaan. Mutta pojalla näytti kuitenkin olevan itsellä suurempi huoli ylösnoususta kuin Matilla, sillä hän tuli lattiaan, puki vaatteet päällensä ja meni ulos. Vähän ajan kuluttua hän tuli takaisin, pidättyi unisin silmin nojailemaan takkapieleen. Hetkisen siinä mietiskellen ja tulta katsellen virkahti:
»Kenenkähän hevonen tuolla meidän siuvariladossa on?»
»Mikä hevonen?» alettiin kysellä.
»Oikea hevonen!» tiuskaisi Jussi.
»Minkälainen hevonen?» kyselivät naiset.
»En minä nähnyt, kun on niin pimeä, minkälainen se oli, mutta hevonen siellä vain on ja rattaat.»
»Valjaissako?»
»Valjaissa.»