Muori tuli kamarista tupaan ja kuuli Matin viime lauseen.
»Miks'ette vienyt hevosia hakaan illalla?» kysyi.
»Kun oli niin myöhä jo. Ja mitäpä ne siellä enää tekevät.»
»Kyllähän ne heinät ehtisi talvellakin syöttää, kun tuli niin vähänkin.»
»Älkää mummo murehtiko, kyllähän nuo kaksi luuskaa talven yli menevät vaikka puhtailla oljilla. Ja parempihan olisi, jos kuolisivat pois tämän maailman vaivoista. Huutokaupallahan ne muuten myydäänkin. Annetaan kuolla ja ostetaan parempia tilaan.»
»Älä niin kovin revi suutasi.»
»Mitä suun repimistä se on, ihan puhdasta Suomen totuutta. Mitä sellaisilla luuskilla tehdään, kun ei isäntäkään enää niillä ajella viitsi. Nuijaa otsaan minä antaisin.»
»Hääh?» kysäisi poika unenpöpperössä, kun kuuli puheen nuijasta.
»Hääh», matki toinen, »sulle antaa muori nuijaa, kun et nouse antamaan suurusta loseteille, vaikka sua nostais kivin tai seipäin.»
»Valehtele nyt pojalle, muutama isosuu», torui muori lattialla, kun ryhtyi piian kanssa askarepuuhiin.