»Sianlihaa!»
»On sitä», emäntä ehätti ennen isäntää.
»En minä tiedä», isäntä sanoi, »emäntä sen… Onko sitä? Pane tälle
Esalle ruokaa pöytään.»
Ukko-vanhus vapisi kuin tuomarinsa edessä. Emäntä alkoi juosta kuin tulisilla hiilillä ja puuhata talon parasta, voit, lihat ja viilipytyt pöytään.
Yhtäkkiä Esa tarttui isännän rintapieliin ja rupesi ravistamaan, nauraen ilkeästi. Ukolta pääsi itku ja hän rupesi Jumalan nimessä rukoilemaan, ettei Esa hänelle tekisi pahaa, vanhalle miehelle. Emäntäkin jo tuli ja yhtyi nöyrästi samaan rukoukseen.
»Kuka teidän käski panna hakemukseen! Minä lyön seinään, niin kuin silakan!»
»Älä, älä, hyvä ihminen», rukoili emäntä.
»Armahdahan nyt vanhaa miestä», pyysi vaari itkien.
»Mitä varten te panitte hakemukseen?»
»Kun ne sanoivat, että sun talosi on mennyttä kalua.»