»Mitä varten? Uhalla se syötiinkin.»
»Niin, mutta minä en ole ollut riidoissa Tommin kanssa. Läheisten naapurien kanssa pitää aina olla ihmisiksi, pojat, oli kaukaisten kanssa miten hyvään.»
»Mutta eihän me olla hänen naapureitaan», puolusti Ella.
»Mutta kun *minä olen*, ja kun te olette täällä meillä kuin kotonanne, niin… Ei perhana, se oli hullua, miksette ennen hakeneet vaikka meidän navetasta. Kun te nyt olette täällä ja jos tietää saavat, niin luulevat, että minäkin olen joukossa ollut.»
»Eihän se suuri erehdys olisikaan!» nauroi Iikan Antti, »kyllä sinä olet monen lampaan niskassa ollut, sinäkin.»
»Naapurienkinko?»
»Sitä minä nyt en tiedä. Mutta lihaahan se on naapurinkin lampaan liha.»
»Ei pojat, jos te komeasti ja hurjasti elää meinaatte, niin älkää *naapureitanne* suututtako, sen minä sanon! Kun naapureissa kehutaan ja kaukana pelätään, niin silloin se on niin kuin ollakin pitää, pojat! Ottakaa ryypyt… Pian minä annan teille selkään, jok'ikiselle… Annas Esa vähän puukkoasi tänne.» Vennu nauroi, Kaapo seurasi jännityksellä toisten peliä. Esalta pääsi kirous ja teeskennelty nauru: puukko oli poissa. Toisetkin nyt huomasivat, mistä oli kysymys, ja rupesivat nauramaan.
»Onkos se nyt sulla, Kaapo?»
»Häh, mikä?»