»Niin no, kyllähän minäkin sen ymmärrän, että herastuomarin suostuttaminen käy välttämättömäksi tämän tempun jälkeen, jotavastoin, jos nyt juuri, kun Ella kulkee naittajaisiin kutsuilla, olisit hänen puheilleen mennyt, olisit varmaankin saanut vasikannahkain kanssa palata. Mutta sitä minä vain arvelen, että Ella varmaan tulee hakemaan omaansa pois ja siinä taitaa tulla kuuma löyly.»
Toinen nauroi.
»Kyllähän sitä on kuumia löylyjä ennenkin nähty.»
»Kun nyt vain onnistuisimme», jatkoi Valee, »sillä jos siellä piiat jo ehtivät luttiinsa, niin ne varmaan kuulevat meidän vehkeemme. Täytyy siis ehtiä siksi kuin he ovat vielä tuvassa. Luuletko nyt voivasi jutuillasi pitää ne siellä edes puolen tuntia?»
»Koetetaan.»
»Sinä, Jassu, yksin tiedät nyt tämän asian. Jos hyvin sattuu, pysyy
Santran olinpaikka salassa muutaman päivän, jollet sinä vain mitään…»
»Ole vaiti, saisinhan minäkin ne junkkarit sitten niskaani, jos sitä lörpöttelemään rupeaisin, että minäkin olen jutussa ollut.»
»Niin, no sitä minäkin. Muuten niin … kyllä minä sinun vaivasi palkitsen.»
»Palkitsen», matki Jassu. »Ne ovat moneen kertaan palkitut, enkä minä tähän sen vuoksi ole ryhtynyt. Mutta oli oikein tuhannen tavalla ilkeätä nähdä, kun ne piinasivat ja pakottivat Santraa ottamaan sellaista nohjaletta kuin Ella, niin…»
»Niin sinä tulit ja sanoit minulle: 'Mene nyt poika väliin.' Mistähän sinä sen niin arvasit, että minä?…»