»Öhm äh! Mi-mitä?»
»Meillä olisi asiaa vallesmannille», äänsi Janne, joka luuli, että siitä on kysymys.
»Asiaa! Marketa, pyhi ton koivet!» Hän osoitti sormellaan Saviojan Villeä, »öh … öhm, … höm!…» Hän paineli käsin ihmettään ja katseli Villeä ikään kuin olisi tahtonut hänet niellä. Margareeta juoksi ottamaan luudan. Kun tässä syntyi pieni väliaika, luuli Ville-ukko nimismiehen, kun häntä yhä katseli, odottelevan asioilleen. Niinpä ottikin pari askelta kohti:
»Asiaa olisi. Viime yönä varastivat, häjyt, kaksi lam…»
»Se-i-so!» Lindblomin käsi teki voimakkaan liikkeen ilmassa.
»Häh?» Ville vilkuili hätien sivuilleen. Samassa jo Margareeta luudallaan tohni ukon pieksuja, niin että tämä käsissä poukkoili.
»Noo, kyllähän minä itsekin… Anta-kaa va-vain lu-luuta…»
»Luuta!» marmatti Marketa.
Toiset miehet käänsivät kasvonsa toisaalle, kun niin kovin nauratti ja inhotti.
»No, voi juutas, sinäpä nyt riivattu!…» Ukko hyppeli Margareetan käsissä tasapainoa etsien.