LIISA. Noo, et taitaisi sinäkään kieltää, kun niin rikkaat kosisivat.
MIINA. Olet sinäkin hölmö. Mitä se isä sanoi?
LIISA. Se sanoi että.. Vaan mitähän tuosta … niin se vaan sanoi, että minä olisin tähän sopiva emännäksi, kun lehmätkin jo hyvin tuntevat mun ja… (Nyyhkien:) Ja kyllä mä sen tiedän sanoa vissiin, etten minä sulle ainakaan olisi ilkeä, niinhän olet ollut tähänkin asti kuin oma lapseni.
MIINA. Älä nyt Liisa tee itseäsi hullummaksi kuin olet.
LIISA (Itkien:) Niin mutta kun köyhää katsotaan ylön joka paikassa, ja vaikka kuinka koettaisi olla mielillä, niin ei koskaan ole hyvä… Jos minä olisin isällesi kieltänyt, olisi pian minut pois ajanut … ja nyt sinä tulet niskaan. (Itkee.) Eikä näin puolivuodessa kukaan piikaakaan tarvitse.
MIINA. Älä nyt niin huuda.
LIISA. Tottahan nyt edes itkeä saa, vatsansa täyteen.
MIINA. Mutta et sinä ainakaan tähän emännäksi pääse.
LIISA. Kyllähän tässä sitten on maantie edessä. (Itkien.) Voi sitä köyhän lasta!
MIINA (Nauraa.) Ei sinun tarvitse lähteä mihinkään, kyllä sinä piikana tässä saat olla, kun vaan lupaat ettet enää ala äitipuoleksi pyrkiä.