LIISA. Minä en ole ikänä riitaa haastanut, enkä tahdo tähän tuppautua, vaikka, kun se isäsi puhui päivällä siitä asiasta, niin minä ajattelin että, jos et sinä olisi vastaan, niin kyllähän tämä mulle hyvä paikka olisi. Enkä minä sitä millään pahalla tarkoittanut.
MIINA. Sovitaan pois nyt ja sano isälle, ettet sinä huolikaan hänestä.
Sanotko?
LIISA. Noo, jos sinä niin tahdot.
MIINA. Ettehän te voisi kuitenkaan rakastaakaan toisianne, vanhoja ihmisiä kumpanenkin?
LIISA. Kyllähän me nyt sentään kohtuudella voisimme rakastaa.
MIINA (Nauraen.) Kohtuudella?
LIISA. Niin, mutta olkoon nyt, kun sinä niin tahdot. Minä haen lutista ne sinulle.
MIINA. Mitkä?
LIISA. Ne kihlarahat.
MIINA. Joko hän kihlarahoja antoi?